Ja jäi nyt sitten pysyväksi olotilaksi.
Enhän mä moisesta rakkaudesta raaskinutkaan sitten luopua, vaikka Toivolle oli jo valmiina huippu sijaiskotikin. Onneksi sijaiskoti oli ikionnellinen saadessaan Late Lukan poikasen, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Hain toivon tiistaina Berliinistä, matka sujui poikaselta oikein mallikkaasti. Koko Berliinin Tegelin kenttä oli ihan sekaisin Toivosta, myyjät rynnivät kaupoista ulos pientä paapomaan, matkustajat hyökkäsivät niinikään kimppuun ja kamerat räiskyivät. Toivon siivellä sain hetken maistaa julkisuuden kiroja. Huh. Turvatarkastajatkin kierrättivät pentua sylistä syliin ja konttailivat sen kanssa pitkin lattioita.
Ja eipä ollut vaikeuksia puhua naperoa cabiniin, vaikka kilorajat paukkuivat yli huolella. Air Berliinillä cabinin raja kopan kanssa on 6kg, ja Toivo koppansa kera oli varmaan yli 10kg. Mut ei ne sitä kyllä edes punnineet....Yhtä pusi, pusi ja ouh ja voih oli koko chek in:n väkikin.
Ja suomen päässä tullivirkailijat reagoivat samoin, ei pal Toivon papruja kyselleet....
Mutta tässä muutama otos poikasen ensipäivistä kotosalla, iskän helmoissa ja Onnin nuhteessa on lapsen hyvä kasvaa.
Tosin kuria näyttää Tupekin pojalle pitävän, onneksi Toivo on aika nöyrän oloinen lapsi. Ainakin vielä...
Minä ja Toivo ollaan juuri saavuttu Helsinki-Vantaan kentälle , tullin setät halus välttis ottaa meistä fotojakin:

Isä ja poikansa:


Toivon pentupunkka, joka on ensiviikolla vissiin jo liian pieni:

Ensilumi (30cm
) satoi seuraavana päivänä. Isänsä tavoin poika rrrrakastaa lunta yli kaiken.





Ja sitten muutama pönötysotos rapiat 9 viikkoisesta ipanasta ala Adele:


